Illalla ty\u00f6nsin her\u00e4tyskellon tyynyn alle, ettei \u00e4iti kuulisi sit\u00e4, mutta aamulla olin valveilla jo paljon ennen sen soittoa, niin kovasti minua j\u00e4nnitti. Otin kirjoitusp\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 nikkel\u00f6idyn kiinalaisen taskulamppuni, vedin kellon tyynyn alta ja valaisin sit\u00e4 lampulla, viisarit n\u00e4yttiv\u00e4t varttia vaille viisi, painoin napin alas ettei kello soisi, sitten otin tuolinsel\u00e4lt\u00e4 illalla siihen asettamani vaatteet ja pukeuduin nopeasti ja \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4sti. Kun vedin housuja jalkaan, potkaisin vahingossa tuolia, mutta se ei onneksi kaatunut vaan kolahti vain p\u00f6yt\u00e4\u00e4 vasten, sitten avasin huoneeni oven varovasti, vaikka tiesin ettei se narisisi, sill\u00e4 olin voidellut saranat edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kone\u00f6ljyll\u00e4. Menin astiakaapin luo, hivutin auki sen keskimm\u00e4isen laatikon, otin esiin keitti\u00f6sakset joilla \u00e4iti aina leikkaa hiukseni, sitten avasin ulko-oven varmuuslukon ja livahdin hiirenhiljaa ulos, portaiden ensimm\u00e4iseen kaarteeseen asti hiivin varpaillani, mutta sen j\u00e4lkeen rynt\u00e4sin t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia alas. Kun p\u00e4\u00e4sin kadulle, olin jo kokonaan l\u00e4mmennyt ja l\u00e4hdin k\u00e4velem\u00e4\u00e4n pikkupuiston suuntaan, sill\u00e4 siell\u00e4, suihkukaivon ymp\u00e4rill\u00e4, kasvoivat kaupungin kauneimmat tulppaanit.
\nOlimme el\u00e4neet jo yli puoli vuotta ilman is\u00e4\u00e4, vaikka alun perin h\u00e4nen piti l\u00e4hte\u00e4 vain viikoksi rannikolla olevalle tutkimusasemalle, siell\u00e4 oli joku hirve\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4, minua hyv\u00e4stelless\u00e4\u00e4n is\u00e4 sanoi ett\u00e4 oli ik\u00e4v\u00e4\u00e4 ettei h\u00e4n voinut ottaa minua mukaansa, sill\u00e4 meri oli my\u00f6h\u00e4\u00e4n syksyll\u00e4 aivan unohtumaton n\u00e4ky, paljon hurjempi kuin kes\u00e4ll\u00e4, valtavat aallot kuohuvat keltaisina, vaahtop\u00e4it\u00e4 jatkui niin kauas kuin silm\u00e4 kantoi, mutta kun h\u00e4n tulisi kotiin, h\u00e4n veisi minutkin sinne ja n\u00e4ytt\u00e4isi minulle sen kaiken: kuinka onkin p\u00e4\u00e4ssyt k\u00e4ym\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 olet jo t\u00e4ytt\u00e4nyt kymmenen etk\u00e4 ole viel\u00e4 n\u00e4hnyt merta, mutta ei se mit\u00e4\u00e4n, se asia korjataan ja moni muukin, ei h\u00e4t\u00e4\u00e4, meill\u00e4 on viel\u00e4 aikaa vaikka mihin, meill\u00e4 on koko el\u00e4m\u00e4 edess\u00e4mme, se oli is\u00e4n lempilause, en koskaan oikein ymm\u00e4rt\u00e4nyt mit\u00e4 h\u00e4n sill\u00e4 tarkoitti, ja kun h\u00e4n ei sitten tullutkaan takaisin, ajattelin sit\u00e4 usein, ja h\u00e4nen hyv\u00e4stins\u00e4kin tulivat mieleeni monta kertaa, se kuinka olin n\u00e4hnyt h\u00e4net viimeisen kerran, is\u00e4n kollegat tulivat hakemaan h\u00e4nt\u00e4 harmaalla pakettiautolla, olin juuri p\u00e4\u00e4ssyt koulusta kun he tekiv\u00e4t l\u00e4ht\u00f6\u00e4, ja jos viimeist\u00e4 tuntiamme, ymp\u00e4rist\u00f6oppia, ei olisi peruutettu, en olisi tavannut heit\u00e4 ollenkaan, kun tulin kotiin he olivat juuri menossa autoon ja heill\u00e4 oli kamala kiire, kollegat eiv\u00e4t olisi halunneet antaa is\u00e4n puhua minulle, mutta is\u00e4 \u00e4r\u00e4hti: kai teill\u00e4kin on lapsia, viisi minuuttia sinne tai t\u00e4nne, silloin harmaapukuinen, harmaahiuksinen pitk\u00e4 mies kohautti olkap\u00e4it\u00e4\u00e4n ja sanoi: olkoon menneeksi, mit\u00e4p\u00e4 viisi minuuttia tosiaan merkitsee, ja is\u00e4 tuli luokseni ja pys\u00e4htyi eteeni, mutta ei silitt\u00e4nyt eik\u00e4 halannut minua, vaan piti k\u00e4sill\u00e4\u00e4n kiinni takkinsa liepeist\u00e4 ja sanoi ett\u00e4 h\u00e4n matkustaisi rannikolle, koska tutkimuslaitoksessa tarvittiin pikaisesti h\u00e4nen apuaan, h\u00e4n viipyisi siell\u00e4 viikon tai v\u00e4h\u00e4n pitemp\u00e4\u00e4nkin jos tilanne vaati, kunnes kaikki saataisiin j\u00e4rjestykseen, ja h\u00e4n puhui viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa merest\u00e4, mutta sitten harmaatukkainen tuli meid\u00e4n luoksemme, laski k\u00e4tens\u00e4 is\u00e4n olkap\u00e4\u00e4lle ja sanoi: tulkaahan tohtori, viisi minuuttia on kulunut, nyt meid\u00e4n on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4, muuten my\u00f6h\u00e4stymme lentokoneesta, ja is\u00e4 kumartui ja antoi suukon otsalleni muttei halannut, ja sitten h\u00e4n pyysi minua pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta \u00e4idist\u00e4 ja olemaan kunnon poika, h\u00e4n sanoi: sin\u00e4 olet nyt perheen p\u00e4\u00e4 ja sinun pit\u00e4\u00e4 tuntea oma arvosi, ja min\u00e4 sanoin: hyv\u00e4 on is\u00e4, yrit\u00e4n parhaani, pid\u00e4 sin\u00e4kin huolta itsest\u00e4si, ja silloin harmaatukkainen katsoi minuun ja sanoi: \u00e4l\u00e4 sin\u00e4 kaveri is\u00e4st\u00e4si huolehdi, kyll\u00e4 me pid\u00e4mme tohtorista huolen, sitten h\u00e4n iski minulle silm\u00e4\u00e4 ja avasi is\u00e4lle autonoven, kuljettaja k\u00e4ynnisti jo moottoria ja he l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle heti kun ovi oli paukahtanut kiinni, min\u00e4 nostin koululaukun maasta, k\u00e4\u00e4nnyin ja l\u00e4hdin kohti kotirappua, sill\u00e4 olin hankkinut uuden hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n nappifutisjoukkueeseeni ja halusin n\u00e4hd\u00e4, liukuisiko se vahakankaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 yht\u00e4 hyvin kuin pahvilla, en j\u00e4\u00e4nyt vilkuttamaan enk\u00e4 odottamaan ett\u00e4 auto h\u00e4vi\u00e4isi n\u00e4kyvist\u00e4 kadun p\u00e4\u00e4ss\u00e4. Muistan hyvin is\u00e4n kasvot ja parrans\u00e4ngen, h\u00e4n haisi tupakalta ja n\u00e4ytti kamalan v\u00e4syneelt\u00e4, hymykin oli vain puolinainen, mietin sit\u00e4 paljon, mutta en usko ett\u00e4 h\u00e4n aavisti etuk\u00e4teen ettei voisi palata kotiin, viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 saimme kirjeen jossa h\u00e4n kertoi ett\u00e4 tilanne oli paljon vakavampi kuin he olivat ensin luulleet, h\u00e4n ei voinut sanoa enemp\u00e4\u00e4 valtion turvallisuutta vaarantamatta, mutta h\u00e4nen olisi j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 viel\u00e4 joksikin aikaa, ja jos kaikki menisi hyvin, h\u00e4n saisi ehk\u00e4 parin viikon p\u00e4\u00e4st\u00e4 muutaman vapaap\u00e4iv\u00e4n, mutta toistaiseksi h\u00e4nt\u00e4 tarvittiin joka hetki. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n l\u00e4hetti meille viel\u00e4 jokusen kirjeen, kolmen nelj\u00e4n viikon v\u00e4lein h\u00e4n kirjoitti tulevansa pian luoksemme, muttei p\u00e4\u00e4ssyt kotiin jouluksi eik\u00e4 edes uudeksivuodeksi, ja sitten oli jo huhtikuu eik\u00e4 is\u00e4lt\u00e4 tullut en\u00e4\u00e4 kirjeen kirjett\u00e4, ja min\u00e4 aloin kuvitella ett\u00e4 is\u00e4 oli ehk\u00e4 paennut ulkomaille niin kuin luokkakaverini Egonin is\u00e4, joka oli uinut Tonavan yli Jugoslaviaan ja jatkanut sielt\u00e4 l\u00e4nteen, mink\u00e4 j\u00e4lkeen h\u00e4nest\u00e4 ei ollut kuulunut mit\u00e4\u00e4n, niin ettei edes tiedetty oliko h\u00e4n elossa.
\nK\u00e4velin takapihojen kautta, sill\u00e4 en halunnut tavata ket\u00e4\u00e4n joka kysyisi minne olin matkalla niin aikaisin aamulla. Suihkukaivon luona ei onneksi ollut ket\u00e4\u00e4n, joten nostin jalkani vuorotellen suojaketjun yli ja astuin kukkapenkkiin tulppaanien sekaan, otin esiin keitti\u00f6sakset ja aloin leikata kukkia, yritin katkaista varret ihan alhaalta, iso\u00e4iti oli kerran sanonut, ett\u00e4 mit\u00e4 l\u00e4hemp\u00e4\u00e4 tyve\u00e4 tulppaanin katkaisee, sit\u00e4 paremmin se kest\u00e4\u00e4 maljakossa, parasta siis leikata kaikki lehtineen, ensin ajattelin leikata vain kaksikymment\u00e4viisi tulppaania, mutta viidennentoista paikkeilla sekosin laskuissa ja jatkoin katkomista, takkini oli jo kasteesta l\u00e4pim\u00e4rk\u00e4, samoin housut, mutta min\u00e4 en v\u00e4litt\u00e4nyt, sill\u00e4 ajattelin is\u00e4\u00e4, jotenkin n\u00e4in is\u00e4 oli tehnyt joka vuosi, t\u00e4ll\u00e4 tavalla h\u00e4nkin oli leikannut tulppaaneja, \u00e4iti oli kertonut monta kertaa ett\u00e4 is\u00e4 oli suorastaan hukuttanut h\u00e4net tulppaaneihin, antanut tulppaanikimpun kosiessaan ja sen j\u00e4lkeen valtavan kimpun joka h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, huhtikuun seitsem\u00e4nten\u00e4toista, aamulla \u00e4idin her\u00e4tess\u00e4 kukat odottivat jo keitti\u00f6np\u00f6yd\u00e4ll\u00e4, tiesin ett\u00e4 nyt oli heid\u00e4n viidestoista h\u00e4\u00e4p\u00e4iv\u00e4ns\u00e4 ja halusin ett\u00e4 \u00e4iti saisi suuremman kimpun kuin koskaan ennen.
\nLeikkasin penkist\u00e4 niin monta tulppaania ett\u00e4 ne tuskin mahtuivat syliini, laskin k\u00e4sist\u00e4ni levi\u00e4v\u00e4t kukat maahan, ravistin saksista kasteen ja leikkasin edelleen, varren toisensa j\u00e4lkeen, ajattelin is\u00e4\u00e4, n\u00e4ill\u00e4 saksilla h\u00e4nkin oli varmasti leikannut, katsoin k\u00e4si\u00e4ni ja yritin kuvitella is\u00e4n k\u00e4si\u00e4, mutta siit\u00e4 ei tullut mit\u00e4\u00e4n, n\u00e4in vain omat kalpeat ja ohuet sormeni saksien kuluneissa rei\u2019iss\u00e4, ja juuri silloin kadulle tuli jostain vanha \u00e4ij\u00e4 ja huusi: mit\u00e4 oikein kuvittelet tekev\u00e4si, kukkien poimiminen kukkapenkist\u00e4 on varastamista, tulehan t\u00e4nne poika tai soitan poliisit ja joudut kasvatuslaitokseen, sinne sin\u00e4 taidat kuuluakin, vilkaisin miest\u00e4, h\u00e4n ei onneksi ollut kukaan tuttu, ja huusin takaisin: hiljaa siell\u00e4, ei kukkien varastaminen mik\u00e4\u00e4n rikos ole, sitten pistin keitti\u00f6sakset taskuun, kahmaisin tulppaanit syliini, pari vartta j\u00e4i maahan, hypp\u00e4sin penkin toiselle puolelle, kuulin kuinka mies huusi viel\u00e4kin ett\u00e4 minun pit\u00e4isi h\u00e4vet\u00e4 puheitani, h\u00e4n kyll\u00e4 muistaisi oppilasnumeroni, mutta en katsonut taakseni, tiesin ettei h\u00e4n voisi muistaa mit\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 olin varta vasten ottanut takin jonka hihassa ei ollut numeroa, ja juoksin t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia kotiin asti, pidin tulppaaneista kiinni kaksin k\u00e4sin etteiv\u00e4t ne katkeaisi, tulppaaninkukat iskiv\u00e4t toisiinsa ja kasvoihini, leve\u00e4t lehdet suhisivat, niist\u00e4 l\u00e4hti samanlainen tuoksu kuin vastaleikatusta ruohosta, paljon voimakkaampi vain.
\nP\u00e4\u00e4sty\u00e4ni viidenteen kerrokseen pys\u00e4hdyin oven eteen, kyykistyin ja asetin tulppaanit varovasti ovimatolle, sitten nousin seisomaan ja avasin hiljaa ulko-oven, astuin kukkien yli ja pys\u00e4hdyin hetkeksi pime\u00e4\u00e4n eteiseen kuulostelemaan. \u00c4iti ei onneksi ollut viel\u00e4 hereill\u00e4, vein tulppaanit kaikessa rauhassa keitti\u00f6\u00f6n, sitten avasin komeron oven, otin hyllyn alta suuren lasisen kurkkupurkin, kannoin sen lavuaariin ja t\u00e4ytin vedell\u00e4, sitten nostin purkin keskelle keitti\u00f6np\u00f6yt\u00e4\u00e4 ja aloin asetella tulppaaneja, kaikki eiv\u00e4t edes mahtuneet purkkiin, ainakin kymmenen j\u00e4i yli, heitin ne lavuaariin, sitten menin taas p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen ja yritin tehd\u00e4 kimpusta kauniimman, se oli vaikeaa, sill\u00e4 tulppaaneissa oli niin paljon lehti\u00e4 ett\u00e4 ne kallistuivat sinne t\u00e4nne, jotkut olivat liian lyhyit\u00e4 ja toiset liian pitki\u00e4, tajusin ett\u00e4 jos halusin saada kimpusta jonkinn\u00e4k\u00f6isen, minun piti leikata varret samanpituisiksi, sitten muistin ison pesukattilan, siihen mahtuisivat kaikki kukat eik\u00e4 niist\u00e4 varmaan tarvitsisi leikata lehti\u00e4k\u00e4\u00e4n, niinp\u00e4 menin taas komerolle, kumarruin ja vedin hyllyn alta kattilan, silloin kuulin kuinka keitti\u00f6n ovi avautui ja \u00e4iti sanoi: kuka siell\u00e4, onko siell\u00e4 joku, h\u00e4n ei n\u00e4hnyt minua sill\u00e4 olin komeronoven takana, mutta min\u00e4 n\u00e4in ovenraosta kuinka h\u00e4n seisoi siin\u00e4 pitk\u00e4ss\u00e4 valkoisessa y\u00f6paidassaan, suu v\u00e4h\u00e4n raollaan, odotin ett\u00e4 h\u00e4n hymyilisi, mutta n\u00e4ytti pikemminkin silt\u00e4 kuin h\u00e4n aikoisi kirkaista tai karjaista, aivan kuin h\u00e4n olisi ollut hyvin vihainen tai h\u00e4neen olisi sattunut kauheasti, h\u00e4nen suunsa oli kummallisessa irveess\u00e4 ja silm\u00e4t kaventuneet viiruiksi, kuulin h\u00e4nen hengitt\u00e4v\u00e4n hirve\u00e4n syv\u00e4\u00e4n, sitten h\u00e4n katsoi ymp\u00e4rilleen, huomasi avoimen komeronoven, irrotti otteensa ovenkarmista, pyyhk\u00e4isi hiukset kasvoiltaan, huokaisi ja kysyi: sin\u00e4k\u00f6 se olet kultaseni, ja min\u00e4 tulin esiin komeronoven takaa enk\u00e4 sanonut mit\u00e4\u00e4n, ja sitten menin p\u00f6yd\u00e4n luo ja sanoin ett\u00e4 olin tahtonut yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4net ja pyysin ettei h\u00e4n suuttuisi, sill\u00e4 en ollut tahtonut mit\u00e4\u00e4n pahaa, olin tehnyt sen vain siksi ett\u00e4 is\u00e4 oli pyyt\u00e4nyt minua olemaan perheen p\u00e4\u00e4 h\u00e4nen poissaollessaan, ja n\u00e4in ett\u00e4 \u00e4iti yritti hymyill\u00e4, mutta h\u00e4nen silm\u00e4ns\u00e4 olivat viel\u00e4kin surulliset, ja h\u00e4n sanoi k\u00e4he\u00e4ll\u00e4 \u00e4\u00e4nell\u00e4 ettei h\u00e4n ollut lainkaan vihainen, ei lainkaan vihainen, vaan oikein iloinen kukista, ja niin sanoessaan h\u00e4n astui luokseni ja halasi minua, mutta ei niin kuin tavallisesti, vaan paljon paljon voimakkaammin, h\u00e4n puristi minua itse\u00e4\u00e4n vasten yht\u00e4 kovasti kuin kerran kun olin ollut oikein sairas, ja min\u00e4kin halasin ja puristin h\u00e4nt\u00e4, ja vaatteideni ja h\u00e4nen y\u00f6pukunsa l\u00e4pi tunsin kuinka h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 hakkasi, ja ajattelin tulppaaneja, sit\u00e4 kuinka olin ollut polvillani maassa ja leikannut kukan toisensa j\u00e4lkeen, tunsin kuinka \u00e4iti puristi minua viel\u00e4 kovemmin, min\u00e4kin puristin niin lujaa kuin jaksoin, nen\u00e4ni oli yh\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 tulppaanien tuoksua, vihre\u00e4\u00e4, vahvaa ruohonhajua, tunsin \u00e4idin nytk\u00e4htelev\u00e4n ja tiesin ett\u00e4 h\u00e4n alkaisi ihan kohta itke\u00e4, silloin min\u00e4kin alkaisin itke\u00e4, enk\u00e4 halunnut sit\u00e4, mutta en voinut p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 irti vaan puristin edelleen, halusin sanoa: \u00e4l\u00e4 sure, ei ole mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4, mutten saanut sanaa suustani, en edes suutani auki, ja juuri silloin joku soitti ovikelloa, painoi kovaa ja pitk\u00e4\u00e4n, kerran, kaksi ja kolme kertaa, tunsin kuinka \u00e4iti p\u00e4\u00e4sti minusta irti, h\u00e4nen vartalonsa ik\u00e4\u00e4n kuin viileni \u00e4kisti, silloin min\u00e4kin p\u00e4\u00e4stin irti ja sanoin: odota t\u00e4ss\u00e4, min\u00e4 menen ja katson kuka siell\u00e4 on.<\/p>\n
(Ote romaanin Valkoinen kuningas (Otava 2008) ensimm\u00e4isest\u00e4 luvusta. Suom. Outi Hassi)<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Illalla ty\u00f6nsin her\u00e4tyskellon tyynyn alle, ettei \u00e4iti kuulisi sit\u00e4, mutta aamulla olin valveilla jo paljon ennen sen soittoa, niin kovasti minua j\u00e4nnitti. Otin kirjoitusp\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 nikkel\u00f6idyn kiinalaisen taskulamppuni, vedin kellon tyynyn […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[13,6],"tags":[],"class_list":["post-270","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-a-feher-kiraly","category-irasok","has_no_thumb"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/270","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=270"}],"version-history":[{"count":0,"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/270\/revisions"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=270"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=270"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/gyorgydragoman.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=270"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}